tiistai 30. lokakuuta 2018

Radio-ohjelmia ja talven odotusta













Muistiinpanoja tästä päivästä.

Aamulla teen lenkin ja katson auringon nousua harjujen seasta. Valo tuntuu syksyllä kylmältä. Ihmiset huristelevat kohmeisilla autoilla ohitsemme.

Kuuntelen Ylen Kissankehtoa. Todella hyvää musiikkiohjelmaa. Nyt soi Yonan Leski kuutamolla.

Keitämme Matsan kanssa espressoa pannulla puuhellan päällä. Meidän pieni rituaali. Katsomme yhdessä Better call Saulin jakson.


Nyt tuntuu hyvältä lukea ja kuunnella kirjoja. Huoltaa vaatteita. Huoltaa itseään urheilemalla. Kotona voi heilutella kahvakuulaa vauvan kanssa. Soitella epävireisellä sukupianolla Kotimaani ompi Suomi tai Laulu on iloni ja työni. Koska niiden nuotit ovat Suuressa toivelaulukirjassa, jonka löysin kirpparilta.

2 kommenttia:

  1. Kissankehto on parasta radiota ikinä, minä en ainakaan tarvitse paljon muuta, kuin sunnuntain ja kissankehdon jonkin puuhastelun taustalle. Välillä säästän niitä monta jaksoa ja kuuntelen ne sitten putkeen.
    Sukupiano on kyllä erikoislaatuinen ja hieno! Vieläkö sen saa viritettyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muutkin ovat löytäneet Kissankehdon hienouden! Siitä ohjelmasta tulee niin hyvälle mielelle:- )

      Piano on isomummini Emman vanha ja kulkeutui nyt lopulta meille. Tämä on aina ollut meillä kotona. Jos on olemassa materiaan kiintymistä, niin tämä on kyllä saanut sitä osakseen. Todennäköisesti tätä saa vielä viriteltyä, jonkin moista kauneusvikaa ja ryppyä on leidiin vuosien varrella tullut;- ). Mutta toisaalta se kuuluu tähän pianoon ja kun ei mitenkään tosissaan soittele, ei se haittaa. Jossain vaiheessa me kyllä jo pohdittiin koko pianon kunnostusta ja koneistonkin huoltoa/uusimista, mutta katsotaan katsotaan:- ). Se on jo sitten kalliimpaa hommaa. Vaikka mitähän nyt ei tämän leidin eteen tekisi :'-D.

      Poista