Lautalattian kunnostus

Ensimmäinen kuva kertoo, mikä saa minut aamulla astmaa ja COPD:tä käsittelevän luennon jälkeen hyppäämään auton rattiin ja kaahailemaan ympäri kaupunkia etsien Permo-lattiamaalia. Ja shoppailun jälkeen kaahailemaan lisää ja hurauttamaan mökin pihaan. Kuva myös kertoo miksi 22-vuotias vielä opiskeleva nainen haluaa ostaa epäkeskohiomakoneen (sen kalliimman mallin) ja kuusi paketillista hiomapyöröjä.
Se on luonto, Kallavesj' ja oma rauha.
Ja tietenkin se, että saa tehdä jotain itse.

Kävin eilen tekemässä vintin lattialle vähän alustustöitä. Vintin toinen puolikas on rempattu reilu 10 vuotta sitten ja tänä kesänä asennettiin toisenkin puoliskon lattiaan mökkipontit (sen kaiken muun eristämisen, purkamisen ja paneloinnin lisäksi). Hioin vanhan puolen lakatun lautalattian epäkeskohiomakoneella (hiomapyöröt 60 ja 80). Ajattelin ensin vain vähän karhentaa, mutta olikin niin tehokas uusi vekotin käytössä, että tulikin hiottua puupinnalle asti. Parempi näin. Tämän jälkeen imuroin koko yläkerran ja pyyhin pinnat kostealla pyyhkeellä. 
Tänään vuorossa oli maalaus. Vetäisin lakkabensiinillä ohennetulla Permolla ensimmäisen maalikerroksen. Yläkerrasta tuli kertaheitolla... valoisa. Muuta ei voi moittia kuin kauheaa maalin katkua ja lumisokeutta. Nyt pitää odotella pari päivää ja käydä katsomassa kättensä työtä.

p.s. Rakas äiti, kyllä sen sävytetyn maalin aika vielä tulee!

Alla vielä kuva, mistä keväällä aloitettiin. Jottain on tapahtunut.