Se on siinä. Julkisivuremontti on (lähes) valmis. Maalausliike maalasi talomme heinäkuun aikana. Katto, seinät ja ikkunat maalattiin. Osan ikkunoista kunnostin itse. Ne, joihin pääsin helposti maan pinnalta käsiksi.
Värityksen etsin Helsingin vanhasta tallennetusta värikaavasta. Paikallinen museo hyväksyi sen. Ja siitä tuli ihana!
Värikoodit ovat:
TVT H680 (vanha roosa; seinät)
TVT H602 (harmaa; listat, ikkunan ja oven pielet, terassin katto)
TVT H604 (tumma harmaa; ikkunat)
TVT H615 (harmaan valkoinen; portaikon ristikot, kaiteet)
TVT H714 (harmaan vihreä, ovet)
Katon piti olla alunperin TVT H722 (ruskean musta), mutta sitä ei saatu sävytettyä, joten otettiin Tikkurilan toinen hyvin hyvin läheltä oleva sävy.
Vaihdoimme vielä kaikki ulkovalaisimet yhtenäisiksi. Asensimme lisäksi uuden vesipisteen helpottamaan pihahommia.
Sain vihdoin ja viimein ruuvattua keittiön ulko-oven kahvan paikalleen. Pari vuotta sitten kävi rompepäivillä satumainen munkki ja löytyi 10 eurolla kaksi todellä hyväkuntoista vanhaa messinkistä ovenkahvaa. Ja ne sattuivat olemaan vielä prikuulleen samanlaiset kuin talon alkuperäiset! Toisen laitoin nyt keittiön ulko-oveen.
Elokuun aikana ajattelin vielä rapsutella pääulko-oven ja maalata sen. Ensi vuodelle jää vielä yläkerran terassin ovi-ja ikkunakokonaisuuden vaihto uuteen. Puuseppä lupaili tehdä sen, kunhan saan piirrustukset valmiiksi.
Hei.
VastaaPoistaONNEA!
Voi miten hieno ja onnistunut kokonaisuus - nauttikaa kauneuden ja hienostuneisuuden sisällä hetkissä elämisestä.
Terveisin S
Kiitos kommentista! Talo on ihana, iltaisin hipsin ulkona ja ihastelen:- )
PoistaAivan huikean upea lopputulos! Olen lukenut blogiasi usean vuoden ja ihailen suunnattomasti sitä ahkeruutta ja tyylitajua, millä taloa on sekä sisältä ja ulkoa kunnostettu. Värimaailma on todella onnistunut, harmoninen mutta ei tylsä.
VastaaPoistaPakko myöntää, että olen toki hiukan kateellinenkin siitä miten nuoripari voi hankkia itselleen komean kartanon Nurmeksessa (onko se Nurmeksessa?9 mutta täällä Helsingissä samalla rahalla saa keskustasta kämäisen kaksion. Pitäisikö muuttaa johonkin täältä Helsingistä!?
Kiitos kommentistasi!
PoistaMielenkiintoisen asian äärellä olet.
Niin pitkään kuin muistan, olen haaveillut vanhasta talosta. Vanhasta talosta ja puutarhasta. Sellaisesta projektista, jossa pääsen kunnostamaan ja tutkimaan vanhan talon historiaa.
Nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni asuin aina kävelymatkan päässä Kuopion keskustasta. Eli juuriltani olen kaupunkilainen. Pienenä kävin ratsastusleireillä maalla ja se elämä tuntui niin ihanalle. Kuopion keskustassa asuessamme olimme kaikkien palveluiden ytimessä. Eikä me juuri käyty missään. Paras hetki oli, kun pääsi keskustan ulkopuolelle mökille kuopsuttamaan kukkapenkkejä. Muutama vuosi sitten (ennen tämän talon ostoa) kävimme jopa katsomassa vanhoja taloja Tampereellakin, koska puolison työn kannalta järkevin siirto olisi ollut muuttaa sinne. Mutta sitten tajusimme jotain ajasta ja sen käytöstä. Ehkä elämästäkin ja siitä, että haluamme viettää enemmän aikaa yhdessä perheenä. Että sellaisia valintoja tulisi tehdä elämässä, ettei meillä ole 500 000 tonnin asuntolainaa ja työn tekemisen pakko takaraivossa koska laina lapset ja muu. Ja se työ olisi ollut luonteeltaan isossa kaupungissa varmasti enemmän aikaa sitovaa.
Ajatus pienelle paikkakunnalle muutosta ei koskaan pelottanut. Se tuntui vapauttavalle. Enkä ole tänne muuttoa missään vaiheessa katunut. Täältä on nuorenparin mahdollista ostaa tällainen talo ja hehtaari puutarhaa järven rannalta. Eikä se maksa kuin yksiön verran Kuopiosta.
Täältä on mahdollista saada myös mieltä tyydyttävä työ ja ystävyyssuhteita. Shoppailu on vähentynyt olemattomiin. Palvelut on mitä on, mutta mielestäni oikein hyvät! On kirjasto, elokuvateatteri, museo, kiva kahvila, pari ravintolaa, rempattu Bomban kylpylä, luontoa niin paljon kuin jaksaa vaan tutkia ja retkeillä, upeat veneilymahdollisuudet.. Kaikki ei toimi, niinkuin isoissa kaupungeissa, mutta se ei oikeastaan haittaa.
Parhaana asiana tässä pienelle paikkakunnalle muutossa nään oman mieleni. Joka on rauhoittunut ja tyyntynyt. Ei ole enää hätä minnekään.
Joten pitäisikö muuttaa pois Helsingistä? Jos uskaltaa:- ). Silloin voi vaikka onnistaa.
Ihan huippua! Itsekin olen paluumuuttanut Pohjois-Karjalaan eikä ole kaduttanut! Päin vastoin. En millään enää haluaisi isoon kaupunkiin asumaan. Elo on melko edullista, ei tarvitse shoppailla, paitsi kukkasipuleita��. Lapsilla turvallinen ja väljä ympäristö, vanhemmilla kivat työt. Suosittelen! T Maarit
VastaaPoistaIhana kuulla muistakin paluumuuttajista:- ). Onnea valinnallesi, täällä on mukavaa ja tilaa istuttaa satoja kukkasipuleita!
Poista