Kukkiva kasvimaa 2023

Auringonkukat olivat pään kokoisia. Kelloköynnöksenkin kasvuvoima valtaisa. Maa-artisokka ei taida korkeuksillamme keretä kukkia, vaikka korkeaksi pöheiköksi kasvaakin.

Heinäkuu oli kylmä ja sateinen. Kukat ja tomaatit kypsyivät myöhään.

Tänä kesänä istutin kolme tarhaojukkaviini Zilgan taimea.

Yhden kasvilavan päätyyn onnistuin kasvattamaan siemenestä valkoista leijonankitaa. En tiennyt, että se on monivuotinen. Katsotaan selviääkö talven yli.

Puutarhasta

Poimin vimmatusti kukkia maljakoihin. Pian voi tulla hallainen yö ja se on kukkaloiston loppu. Kokkailen kirjasta Tarte tatin. Se on ihana kokkikirja. Se on tunnelmakirja. Se taitaa kertoa myös vähän ikävästä.

Jos lyhyesti kertoisin kesäni, se menisi näin. Rakensimme autokatoksen (siitä myöhemmin lisää), kuuntelin ja rakastin Salman Rushdien Keskiyön lapset. Ekaluokkalaisemme aloitti koulun. Koira tuli vanhaksi ja hautasimme sen puutarhaan. Siitä tuli haikeus. 

Oli taas yhden uuden elokuun vuoro kukkia. Ja talvella mietin, etten tainnut elokuussa ymmärtää, miten kaunista oli.

Kesä on tullut

 

 

Menin eilen takapihalle poimimaan kieloja. Ne olivatkin jo kukkineet.

Aloitimme tällä viikolla autokatoksen rakentamisen. Tai työmiehet sen tekevät ja me olemme Matsan kanssa vain piällysmiehinä. Matsa ehkä enemmän. Olen tilannut parimetrisen kaari-ikkunan puusepältä. Eniten jännittää, miten se saadaan seinään paikalleen.

Mielessäni nyt:

-Kesäruoka ja Nurmeksen parsafestarit (eli kun syötiin oman kasvimaan parsasatoa ekaa kertaa ikinä).

-Paahtoleivät vohveliraudalla.

-Heitin talviturkin ennen Juhannusta.

-Se, että kaivoin kesävaatteet säilytyksestä ennen kuin kesä on ohi.

-Kävin eilen yksin elokuvissa katsomassa Wes Andersonin uusimman Astreoid cityn. Salissa ei ollut muita kuin minä. Ihan yksin.

-Perämoottorin pauhu lahdelta iltaisin. Kesä on tullut.

 

Kevät kukkii puutarhassa

On aika kaunista. Kuunsirpin alla.

Kevätmatka Tammisaareen

Tein viikonloppuna matkan Tammisaareen. Lähdin yksin. Kaipaan hiljaisuutta. Asuimme lapsuudessani yhden kesän Tammisaaressa. Oli vuosi -98 ja Samba de Janeiro raikasi MTV:llä. Palasin katsomaan maisemaa.

Huomasin keväällä lehdessä ilmoituksen lääkäreiden taideterapeuttisesta viikonlopusta Tammisaaressa. Ei siitä keväthuollosta sen enempää. Se oli innostavaa.

Yövyin keskellä Tammisaaren vanhaa kaupunkia. Vaaleanpunaisen palotornin takana. Satamassa tuoksui juuri siltä kuin siellä kuuluikin. Vähän suolalta ja levältä. Kaikkialla kukki hedelmäpuita, sipulikukkia ja valkovuokkoja. Kävin Ramsholmenissa lopulta kolme kertaa. Kuuntelin Carlos Ruiz Zafonin kirjaa Marina. Kelasin sen loppukappaleita takaisin ja takaisin. Metsä täynnä valkovuokkoja ja haikea kirjan lopetus. Taisi sattua jonnekin syvälle sieluun.

Pääset vielä kuvamatkalle kanssani Ramsholmeniin. Olkaatte hyvä!