Pääsiäinen

Nautin juhlapyhistä. Ne rytmittävät vuotta. Kiintopisteitä, joiden mukana vuoden kiertoa voi suunnistaa. Kaupassa myydään jo simaa, mutta haluan olla vielä hetken pääsiäisessä. Kaapin ylähyllyllä odottaa puinen pashamuotti. Tainnut odottaa jo kolme vuotta, mutta tänä vuonna se taitaa päästä käyttöön!

Teimme lasten kanssa virpomavitsoja. Virpominen oli lapsena ihanaa! Näin jossain netin syövereissä suodatinpusseista tehtyjä kukkasia ja kokeilimme niitä. 

Ja helmililjoja tottakai. Pidän niistä enemmän kuin narsisseista. Äidilla kasvoi niitä Luhtatiellä keittiön ikkunan alla.

Vanhoja tekstiilejä vanhaan taloon

Sisustusintoiluni on keskittynyt viime aikoina vanhoihin tekstiileihin. Museoissa ja Erika Åbergin instagramsivuilla olen ihastellut oviverhoja. Olen harvakseltaan etsinyt torista omaksenikin ja nyt talvella sattui hyvä myyjä vastaan. Ostin häneltä lopulta kahdet oviverhot, olkkariin virkatun ja yläkerran aulaan villaiset kirjotut. Lisäksi hänellä oli myynnissä vanhoja verhonpidikkeitä, tupsuja, kirjottuja tyynyjä ja liinoja. Ah!! Kaikkea niin kaunista! Nämä ovat sellaisia juttuja, ettei ihan joka kirppisreissulla tule vastaan.

Vanhoja messinkisiä verhotankoja olen keräillyt vuosien mittaan. Toisen näistä tangoista löysin aikoinaan Lieksan kirpparilta työmatkan yhteydessä. Toisen ostin muutamia vuosia sitten Nurmeksen rompepäiviltä.

Sisustamiseni taitaa olla enemmän hitaan puoleista, vaikka välillä iskee pakottava tarve etsiä se jokin käsiini. Kauhukuvissani rakentaisin uuden karhean talon ja pistäisin sisustuksen kerralla kuntoon kaupasta ostaen. Pidän kauhtuneista tekstiileistä. Kerrostumista. Kulumista. Maalattu lautalattiakin näyttää nykyisin kauniimmalle osumien kanssa kuin mitä se oli uuden kiiltävänä.

Interiöörit ja museot ja kaikki se inspiraatio!

 

Museoinnostukseni alkoi kolmisen vuotta sitten Maltan lomalla. Onnistuimme käymään Valletassa Casa Rocca Piccolassa, joka on siis museona toimiva koti täynnä historian aarteita, vanhaa arkkitehtuuria ja sisustusta. Museokierros oli ihana ja se sysäsi ajatukseen kierrellä Suomenkin puolella erilaisia, etenkin interiööreihin, keskittyviä museoita.

Viime kesänä menimme treffipäivänä Kuopion korttelimuseoon. Olen käynyt siellä muutamia kertoja nuoruudessani, mutta eihän sitä silloin katsellut paikkoja kuten nyt. Enemmän muistan korttelimuseon kahvilan, jonne äiti vei joskus kaakaolle. Museoista saa loistavaa inspiraatiota vanhan talon sisustukseen. Kaikki sävyjä, materiaaleja ja esineistöä myöten on huolella suunniteltua. Yllä on kuvia korttelimuseosta. Siellä minua ilahdutti vanhat huonekasvit, kuten huonekuusi. Lisäksi puinen rappuralli, oviverhot, komeron oven ilmastointiratkaisu pieninä aukkoina, sänkyjen petaus ja ylipäänsä kaikki vanhat tekstiilit! Niin paljon kaikkea katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä ihmettelemään.

 

Viikko sitten teimme talvilomareissun Raaheen ja Ouluun. Raahessa kävimme Pakkahuoneen museossa. Sinne oli sisustettu aivan ihana lasten huone. Harmi, että Soveliuksen talo oli kiinni, eikä sopivaa päivää yksityiskierrokselle löytynyt. Oulussa kävimme vielä Pohjois-Pohjanmaan museossa. Sekin oli mukava. Lapset tykkäsivät alakerran Leikkilästä. Museot rauhoittavat. Siellä on pysähtynyt tunnelma ja hiljaista. Ehkä jotain sellaista, mitä kaiken nykyajan nopeatempoisuuden ja hektisyyden keskellä välillä kaipaa.